 |
Kolmetoista kotimaista 2013
8/13
Kaari Utrio: Karjalan kruunuTiesin tekeväni hassusti tutustuessani uuteen kirjailijaan kauan sitten kirjoitetulla itsenäisellä jatko-osalla. Ei mahda, Karjalan kruunu vuodelta 1978 oli käden ulottuvilla ja jotain tarttis lukea.
Tämä jäi minulle ehkä vähän etäiseksi. Pidän siitä että asioita kerrotaan monelta kantilta ja monen henkilön näkökulmasta (George R.R. Martinin Valtaistuinpeli onnistuu tässäkin), mutta Utrio jaksotti eri ajanjaksojen kuvaukset eri henkilöille, ja tämä jätti tapahtumat irtonaisiksi. Sen sijaan tarinan edetessä kunkin henkilön sisään pääsi jokseenkin hyvin, vaikka jotkin aivoitukset ja muutokset ei ihan luonnollisilta tuntuneetkaan. Ainakin ne saattoi tuntua äkkinäisiltä ja pohjustamattomilta. Erityismaininnan hämmentävästä ajanjaksojen yli hyppimisestä saa Beatrixin epäuskottava ja irtonainen kohtalo.
Onnistun yhdistämään loppunäytöksen Anna Kareninaan (vaikka se kirjana onkin vielä kokematta): ensin Karjalan kruunun Anna Eilifintytär on surku, keskellä kirjaa vielä surkumpi, ja yhtäkkiä lopussa, yllättävä autuus ja tarkoitus keskellä karuinta ei-mitääntä. Yksinkertaisuuden ylistys. Katastrofin ja sattuman mahdollistama selviytyminen, eikä edes vähiten Annalle itselleen.
Kukaan ei todellakaan halunnut Anna Eilifintytärtä. Hän oli kertakaikkisen tarpeeton olento.Jälkihuomautus: Kuka tai ketkä tarinan henkilöistä on kuvattu kirjan kannessa, ja missä tilanteessa? Minulle ei ainakaan selvinnyt kansikuvan yhteys tekstiin. Itse asiassa kirjan nimikään ei auennut. Johtuuko tämä siitä että Karjalan kruunu on jatko-osa (vaikkakin itsenäinen), ja pitäisi osata tulkita kuva ja nimi aiemman ja/tai mahdollisten jälkimmäisten osien kautta?
Hyvä huomio kansikuvasta. Utrion tuotannossa on erityyppisiä jaksoja ja minusta nuo 1970-luvun kirjat edustavat kaikkein vakavinta Utriota. Romantiikka on karsittu minimiin realismin tieltä.
VastaaPoistaMutta ilmeisesti tuohon aikaan kustantamo halusi myydä ja markkinoida Utrion kirjoja nimen omaan romanttisena hömppänä - siihen tuollainen melko kliseinen blondi viittaa, varsinkin kun hahmo ei minunkaan mielestäni liity kirjaan mitenkään.
Olen ostanut divarista juuri samannäköisen painoksen tästä kirjasta, koska kerään Utrioita omaan hyllyyn. Lukemisesta on pitkä aika, mutta ristiriita kirjan sisällön ja kannen välillä on suuri. Omalla nostalgisella tavallaan kansikuva on siitä huolimatta ihana. :)