sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kylpemässä Auringon kanssa

Kuva: Robustos

Kolmetoista kotimaista 2013
6/13

Kirsti Kuronen: Ammeiden aika

Heti alkuun: tästä tykkäsin. Sehän on selvä. Alaotsikosta kaihonaivistinen melodraama huolimatta onnistuin hengittämään tämän kirjan onnellisena ja positiivisena, vailla kaihoa ja “meloa”. Ja nimenomaan hengittämään. Niin hyvää ja ilmavaa kerrontaa, silti kaikki alusta loppuun kasassa eikä mikään tunnu irralliselta.

Ihastuin myös kaikkiin koukkuihin mitä tekstissä on käytetty – runoa, näytelmää, lukijan tiedostamista, sulkeita ja jopa viittauksia teoksen sisällä. Luulisi, että tämä sotkisi tai tuntuisi hienostelevalta kikkailulta, mutta ei. Pikemminkin kuin ystävän kirjeeltä.

Selkeimmin tuntuu kirjailijan runotausta (kirjailijaesittelyn mukaan Kuronen on aiemmin kirjoittanut 11 lasten- ja nuortenromaania sekä runokokoelman), ja uskon juuri tämän kuultavan läpi saaden tekstin mielenkiintoiseksi ja ilmavaksi. Hyrr-yrr hyrrääväksi, helposti hengitettäväksi.
– Kuule Iiris, jos kaikille annettaisiin mahdollisuus kokea tällainen hetki edes kerran elämässään, heidän sisälleen varastoituisi niin paljon energiaa, että se riittäisi vähintään yhteen elämänkiertoon.
Ai niin, tässä tarinassa kaikilla nimillä on kasvot – ja tarkoitus. Kaikki elävät. Jopa ullakolla asuva Musta ja naapurin Helmi. Kurosella on uskomaton taito saada henki yksittäisiinkin, alle puolen sivun tuttavuuksiin. Ja kahden rivin mittaisiin hetkiin tai oivalluksiin.

Ammeiden aika on täynnä sanoja ja lauseita, joihin haluaa päästä uudestaan. Tämä on niitä mikä pitäisi olla kirjahyllyssä riippumatossa takan reunalla kuistilla käden ulottuvilla. Jokaisella aukemalla uusi aika.

2 kommenttia:

  1. Tämäpä kuulostaa mielenkiintoiselta: ilmavuutta, koukkuja, runomaisuutta ja lukijan tiedostamista. Etenkin tuo sinun viimeinen lauseesi herättää halun tarttua kirjaan.

    VastaaPoista